Koko maailma on suuren muutoksen edessä, niin myös urheilukenttä. Sen murheet ovat luonnollisesti pieniä tässä hetkessä, jossa ihmiset kamppailevat omasta terveydestään. Urheilu on kuitenkin tiivis osa yhteiskuntaa, ei erillinen saareke sen sisälle. Me urheiluvalmentajat ja -vaikuttajat voimme olla osaltamme tukemassa erilaisin keinon koko yhteiskuntaa.

Mikä vielä eilen oli outoa, pelottavaa ja haastavaa, on muuttunut tänään normaaliksi. Vielä viisi viikkoa sitten ajoin asiakkaiden luo satojen kilometrien päähän tunnin tapaamisia varten. Viimeisten viikkojen aikana olen tehnyt keskimäärin yli viisi tapaamista päivässä etäyhteyksien avulla. Aiemmin luulin, etten pääse samaan kokemukseen niiden välityksellä. Ja totta onkin, ettei näillä välineillä voi korvata aitoa ihmiskohtaamista. Olen kuitenkin käyttänyt aikani tehokkaammin ja laadukkaammin, puhumattakaan vähentämästäni kuormituksesta luontoa kohtaan.

Olemme myös urheiluvalmennuksessa uuden ajan edessä. Olemme tottuneet tekemään suunnitelmamme ruutuvihkoon ja näyttämään suoritusliikkeet itse mallina harjoituskissa. Harjoitteet olemme piirtäneet fläppitaululle harjoitustapahtuman lomassa, koska niin on tehty aina. Mutta miten nyt? Meillä ei ole mahdollisuutta tavata urheilijoitamme, mutta haluaisimme kuitenkin olla avuksi, kuten ennenkin. Suunnitelman ruutuvihkosta voi tietysti lähettää kuvana urheilijoille, mutta onko se helpoin ja laadukkain tapa toimia?

Olisiko nyt aika tarkastella toimintatapoja myös urheiluvalmennuksessa? Mitä jos valmiit harjoituspohjasi sijaitsisivat omassa sähköisessä kirjastossasi, joita hyödyntäisit etävalmennuksessa. Voisiko sinulla olla oma vuosien saatossa kertynyt liikepankki, joka olisi aina hyödynnettävissä. Mitä jos urheilija harjoitussuorituksen tehtyään kuittaisi sen valmiiksi ja antaisi sinulle palautteen sen kuormittavuudesta, sekä kertoisi halutessaan muita tuntemuksia kokemastaan. Nämä ja monet muut etävalmennuksen näkökulmat laittavat meitä valmentajia miettimään omaa arkeamme laajemminkin, onko totuttujen tapojemme tilalle olemassa muita vaihtoehtoja?

Oman viimeisen kolmen viikon ajan kokemukseni mukaan voin todeta urheiluvalmennuksen tulevan muuttumaan merkittäväsi seuraavan puolenvuoden aikana. Kokemani lyhyen ajanjakson perusteella on jo nähtävissä valmentajien ja valmennuksesta vastaavien keskuudessa suuri muutos. Erilaisia toimintatapoja etsitään, uusille asioille ollaan avoimia ja muutos halutaan tehdä. Voisiko suomalainen urheiluvalmennus ja koko -kenttä hakea kilpailuetua digitaalisista toimintatavoista, joihin osallistettaisiin myös lapset, nuoret, heidän vanhempansa, sekä aikuisvalmennettavat mukaan toimintaan.

Meillä on Suomessa maailmanluokan osaamista ja kokemusta urheilussa lajitaidoista, fysiologiasta, pedagogiikasta, psykologiasta ja sosiologiasta. Tämä kaikki osaaminen täytyy valjastaa helposti koko urheilukentän käyttöön. Siihen tarvitsemme yhteistä tahtotilaa, halua viedä asioita käytäntöön. Me ketkä voimme vaikuttaa, tulkaamme siis pois poteroistamme, tehdään yhdessä hyvää ja käytetään tämä mahdollisuus urheilumme hyväksi. Etsitään yhdessä kilpailuetua kansainvälisessä mittakaavassa. Liian usein törmäämme urheilukentässä politikointiin ja oman edun tavoittelemiseen, nyt on muutoksen aika myös tämän suhteen.

Me ihmiset olemme luonnostamme laiskoja, emme halua opetella uusia tapoja jo totuttujen toimintamallien tilalle. On helppo todeta, että se mitenolen toiminut tähänkin asti, on ollut hyvä malli, miksi siis opetella uusia tapoja? Kun yhteisiä harjoitustapahtumia ei kokoontumiskiellon takia pystytä järjestämään, on muutettava tapaa toimia. Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa huomaamme tekevämme asiat uudella tapaa, nopeammin ja laadukkaammin. Kuvittelin ettei asiakkaita voi tavata kuin kasvotusten, mutta jälleen kerran voin todeta olleeni väärässä. Vanha sanonta, pakko on paras motivaation tuoja, piti jälleen kerran paikkansa.

– Teemu Varis, Teemu on CoachToolsin toimitusjohtaja